Archive for February, 2013

Kellokosken kalastuskunnan vuosikokous

 | February 16, 2013 10:39 am

Kellokosken kalastuskunnan vuosikokous pidetään Ravintola Ruukissa  8.3.2013  kello18.30

Kokouksessa käsitellään kalastuskunnan sääntöjen määräämät asiat.

Tervetuloa!

 

Ari Ahtiainen

Satunnaisen kalastajan mietelmiä

 | 10:35 am

Yksi tuntemani kalastusalueen koluaja kirjoittaa mietelmiään ja tunnelmakuviaan kalareissuilta. Satunnainen kalastelija osa 1 saa ensijulkaisunsa, kun maassa on lunta ja pilkkikausi käy kuumana. Näillä tunnelmakuvilla on kuitenkin hyvä lämmitellä tulevaa kautta. Lukekaa, nauttikaa, fiilistelkää ja jääkää odottamaan Satunnaisen kalastajan mietelmiä osaa 2. Satunnaisen kalastelijan tekstit tulen tallentamaan myös juttuarkiston.

 

Satunnainen kalastelija, osa1

Sameaa. Suomen ”kesä” on taas näyttänyt sen, että se huolehtii kasvien vedensaannista. Normilomalaiselle riittäis vähempikin. Ja samentaa joen. Ei syö kala.

Reissu alkaa tutulla kaavalla – ensimmäiset noin viisi heittoa ja kaksi lippaa koristaa ympäröivää luontoa. Mahtaa joenvarsi näyttää komealta kun puista tippuu lehdet. Meppsit, Vibraxit sun muut kimmeltää loppusyksyn valossa. Ehkä joku varasteleva harakka kiikuttaa ne pesänsä koristeeksi. Ainakin Aku Ankassa joskus oli sellainen. Toisaalta kuka ne käskee tonne heittämään…

Aika kauan saa viskellä ennen kuin tärähtää. Etusormen mittainen ahven. Koitan selittää sille, että käskisi kirjolohia ja isompia kavereitaan puremaan uistinta. Raitapaidan ilme kertoo, ettei se koukussa roikkuessaan oikein arvosta tilannetta, joten laitetaan se varovasti takaisin kotiin. Sen verran se näköjään kuitenkin viihtyi, ettei haluaisi millään uida rannasta kauemmas. No lähteehän se sitten, liukkaasti niinkuin on ahvenilla tapana.

Arkea nollailemaanhan tänne lähdettiin, ei niinkään kalan toivossa. Jostain syystä silti vähän riepoo kun ei mitään tapahdu. Sunnuntaikalastusta korkkikahvaa puristaen… no ei nyt sentään.

Joutavanpäiväiset ajatukset katkaisee hervottoman kokoisen (ainakin satunnaisen kalastajan mielestä) kirjolohen potku! Lippaa viedään hetki ja sitten ei viedä. Ei kelvannutkaan. Uutta yritystä, uistimen vaihtoa, hitaampaa ja nopeampaa kelausta. Ei. Ei kelpaa.

Matka jatkuu. Toi paikka koitetaan paluumatkalla.

Pari ahventa, yksi aika isokin tärppi. Ei näin samealla vedellä kuitenkaan… Ei oikein tartu – no puskiin ja maapalloon (niinkuin Jussi aina sanoo) kyllä. Toi taitaa olla jonkun pihaa ja kellokin jo sen verran että kotiinpäin.

Paluumatka ja sama mutka. Ensin ei mitään. Sitten potku tai pari. Siima poikki! Milloinkahan viimeksi. Äh, jigiä kehiin. Pari heittoa ja kiinni! Vähän aikaa taas jurnaa pohjaa pitkin ja sylkäisee pois. Loputkin konstit kokeillaan, mutta mikään ei kelpaa. Mikälie monni… Tämä mutka laitetaan korvan taakse. Nyt kotiin ja heittämään vettä kivien päälle. Vihdaksia?

Polulla kopsahtaa puoliksi syöty iso vihreä kuusenkäpy melkein lippikseen. En tiedä onko Tiku vai Taku, mutta kun tarkkaan kattoo niin oravahan se siinä. Jostain syystä näyttää, että heitti tahallaan. Ei kanneta kaunaa.

Elokuinen metsä ehdottaa sienestystä. Laitetaan harkintaan.